Anne Mattila
Lennetään
Mä haaveilen ja leijun
On mulla korvat keijun
Jos oikein tarkkaan katsotaan

Mä uskon hyvään karmaan
Myös siihen pahaan varmaan
Oon matkustellut Intiaan

Mä ison palan haukkaan
Ja satulatta laukkaan
Oon valmis tähän maailmaan

Ei säännöt mua kiellä
Oon kotonani siellä
Mä minne vain mun varpaat paan

Lennetään
Ja mennään sinne minne tuuli vie
Lennetään
Kun jaloille ei enää riitä tie

Siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
Ja vaikkei aina kantaiskaan
Mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
Se aika kuluu hukkaan vaan

Oon luonnonlapsi aito
Ja siinä on se taito
Kun elämiseen vaaditaan

Ja jos mä joskus pelkään
Niin tönäise mua selkään
Ja jälleen nousen uudestaan

Lennetään
Ja mennään sinne minne tuuli vie
Lennetään
Kun jaloille ei enää riitä tie

Siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
Ja vaikkei aina kantaiskaan
Mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
Se aika kuluu hukkaan vaan

Lennetään
Ja mennään sinne minne tuuli vie
Joo, lennetään
Kun jaloille ei enää riitä tie

Siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
Ja vaikkei aina kantaiskaan
Mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
Se aika kuluu hukkaan vaan

Siksi mennä antaa, kyllä haaveet kantaa
Ja vaikkei aina kantaiskaan
Mitä siinä voittaa, jos piiloutua koittaa
Se aika kuluu hukkaan vaan