Metsään on tullut jo syys
Lohduton yön hämäryys
Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan
Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset
Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti maasta pois
Yksinäin allapäin saavun kukkien luo
Poimin ne armaallein, anteeksi saan
Tien onnelaan tunnen taas löytänein
Niin kesä saapuu jo uus
Kukkien uus ihanuus
Metsässä puut vihannoi
Sunnuntain hääkellot soi
Vierelläin ohjaan näin kirkkohon morsion
Metsäkukkia on hällä morsiuskimpussa
Hymyillen tietäen katseet yhtyvät nyt
Vain me tunnemme sen, on matkan pää liittomme tää
Syy metsäkukkien