Jarkko Ahola
Kauas
Kuulet kutsun etäisen
Se kuiskaa sulle lupauksen
Täällä voit sä sisimpäs vapauttaa
Eikä kukaan voi enää satuttaa

Sielusi saarekkeen
On saanut suru omakseen
Sen laulu sua pois johdattaa
Miten siivet voisit kasvattaa

Kauas pois kun pääsisin jotenkin
Kauas täältä lähtisin jonnekin
Kun rakkautemme vain satuttaa
Kun sua en itsestäni saa

Kahleet lukkoon rakkauden
Sä laitoit ja kadotit avaimen
Niin sen olla piti aina ja ikuiseen
Nyt laulat nämä sanat tuuleen

Kauas pois kun pääsisin jotenkin
Kauas täältä lähtisin jonnekin
Kun rakkautemme vain satuttaa
Kun sua en itsestäni saa

Et ole muuta
Kuin hiukkanen tuulessa
Sä lennät vailla kaipuuta
Mutta tunnet kun tuuli asettuu
Kauas pois kun pääsisin jotenkin
Kauas täältä lähtisin jonnekin
Rakkautemme vain satuttaa
Kun sua en itsestäni saa (kai milloinkaan)