[Verse 1: Paperi T, Toni Kähkönen]
Elämä on kourallinen tomuu
Kaikki muu on rojuu
Lopunajan romuu
Mitä sitte ku symbolit hajoo
Oo se reikä mihin kaikki valo katoo
Meissä kaikis on halkeemii
Ei tarvi pyydellä anteeks niit
Ja niin sinäkin oot kuluva pois (ja yön tuuli taas nousee)
Niiku kaikki mikä sulle ikinä kuulua vois


[Kertosäe]
Patsaatkin kuolee
Patsaatkin kuolevat
Patsaatkin kuolee

[Verse 2: Paperi T, Toni Kähkönen]
Vaik oli vasta nuori
Tajus mitä elämä on ku Pelle Hermanni kuoli
Päällä miesten on laudat
Sisällä patsaiden haudat
Kaikki loisto on kaatuvaa
Jokanen roisto on maatuvaa
Ja niin meistäkin jäljelle jää (ja yön tuuli taas nousee)
Vain pronssista valettu pää

[Kertosäe]
Patsaatkin kuolee
Patsaatkin kuolevat
Patsaatkin kuolee