Taas muistelen kuinka sinut vein
Tuohon autioon kalliosaareen
Ja kysyin minne ovat lokit sieltд kadonneet
Vaan en huomannut, et siinд ollutkaan

Huomaan kadulla mua tuijotetaan
Kai ne puhuu ettд varjojani pelkддn
Kai puhun paljon yksin, vaikka toiset kuulee
Vaan ei se liikuta mua enдд hiukkaakaan

Tiedдn ettд kaipaat vielд sinдkin
Vaikka luottanut et sydдmeni paloon
En enдд pimeдд mд pelkдд, mutta kuitenkin
Heti aamulla mд lдhden kulkemaan
Nousevan auringon valoon

Taas muistelen kuinka sinut nдin
Torin kahvilassa viimeisen kerran
Mua ihmetelkццt vaikka valuu kyyneleet
Nyt on viimein tullut aika unohtaa

Vaan tдmдn yцn mд vielд valvon
Ja heitдn kaiken pois sua muistuttavan
Mun pakko on niin, vaikka vielдkin sua palvon
Muuten aamun en nдe nousevan